本书是周作人十分具有代表性的子集之一，收录了周作人二十余篇经典的散文作品。他的文章多是描写生活中最为寻常的片段，字里行间也是满满的恬淡平和，却能洞穿人心，往往寥寥数语便会令读者着迷。本书中的周作人是懂生活的人，他笔下的一草一木、飞虫雨露都带着灵气，遥远却不失真。透过本书他信手为世人打开了一扇窗，透过那扇窗让我们依然可见当年古朴的市井原态和时代风貌。从作者散文创作来看，本书与《夜读集》风格相近，曾于1941年由国际文化振兴会出版单行本。“药味”之命，乃是因为书中所收文章，看似闲适，但是用心品茗却令人颇感苦闷，在苦味中希望能对他人有所裨益，故以此为名。“痛，并快乐着”，或许就是本书吸引读者的一大特点。
お蓮が本所の横網に囲われたのは、明治二十八年の初冬だった。妾宅は御蔵橋の川に臨んだ、極く手狭な平家だった。ただ庭先から川向うを見ると、今は両国停車場になっている御竹倉一帯の藪や林が、時雨勝な空を遮っていたから、比較的町中らしくない、閑静な眺めには乏しくなかった。が、それだけにまた旦那が来ない夜なぞは寂し過ぎる事も度々あった。「婆や、あれは何の声だろう？」「あれでございますか？ あれは五位鷺でございますよ。」お蓮は眼の悪い傭い婆さんとランプの火を守りながら、気味悪そうにこんな会話を交換する事もないではなかった。
Kolme miestä veneessä（三怪客泛舟记） 立即阅读
Tämän kirjan suurin arvo ei ole sen taiteellisessa esitystavassa eikä laajoissa, hyödyllisissä tiedoissa, joita lukija siitä ammentaa, vaan sen todenperäisyydessä. Siinä kerrotaan asioita, jotka todella ovat tapahtuneet. Totta kyllä, että niitä on hieman väritetty, mutta tekijä ei ole ottanut lisäpalkkiota vaivoistaan. George Harris ja Montmorency eivät ole runollisia ihannekuvia, vaan lihasta ja verestä luotuja olentoja — semminkin George, joka painaa kaksitoista puntaa.
